Mitä Ukrainassa tapahtui?

Yhdysvaltojen hallinnossa on parhaillaan kulkemassa läpi uusi ulkomaanapupaketti, joka sisältää 61 miljardin dollarin Ukraina-tuen. Koska paketti on kohtaava edustajainhuoneessa kovaa vastustusta, on paketin näkyvin tukija aliulkoministeri Victoria Nuland lähtenyt sen kanssa lobbauskierrokselle.

Jo sodan alkuvaiheessa oli selvää, miten Nulandin jalanjälkiä taaksepäin seuraamalla voi päätyä kahteen keskeiseen Ukrainaa kohti sotaa viitoittaneeseen tapahtumaan: Vuoden 2008 NATO:n yleiskokoukseen, jossa Nuland oli Yhdysvaltojen NATO-edustaja, ja vuoden 2014 vallankaappaukseen Kievissä, jolloin hän oli apulaisulkoministeri Euroopan ja Euraasian asioissa.

"The Undiplomatic Diplomat"

Nulandin tuore nousu kameroiden eteen sai minut palaamaan hakuukoneen ääreen. Löysin John Hudsonin Nulandista kertovan artikkelin "The Undiplomatic Diplomat". Tuo Foreign Policy-lehdessä 18.6.2015 julkaistu artikkeli oli enemmän kuin olisin osannut toivoa.

Nulandin edesottamuksia selvittävän artikkelin pohjalta voi vetää sen johtopäätöksen, että ratkaiseva sotaan johtanut virhe tehtiin vuonna 2015, kun USA alkoi aseistamaan Ukrainaa vastoin Euroopan johtajien ja USA:n presidentti Obaman näkemyksiä. Aseistaminen johti eskalaatiokierteeseen, jonka viimeisessä vaiheessa Venäjän päättävässä pöydässä pääsi voitolle näkemys siitä, että ennaltaehkäisevä isku, "erityisoperaatio", oli välttämätön sen omiin luovuttamattomiin intresseihin kohdistuvan uhkan vuoksi, sillä Ukrainan hallinnon sotilaallinen voima oli kasvanut ja se oli julkisesti ilmoittanut ottavansa takaisin niin Itä-Ukrainan separatistialueet kuin Krimin. 

Kun Nuland valittiin vuonna 2013 USA:n Euroopan ja Euraasian asioiden apulaisulkoministeriksi, hänestä tuli USA:n intressien vaikutusvaltaisin edustaja ja edistäjä Euroopassa. Nuland tulisi olemaan keskeisin henkilö siinä, millaista politiikkaa USA tulisi seuraavina vuosina Ukrainassa ajamaan ja mihin suuntaan myös Euroopan kehitys lähtisi kulkemaan.

Sen lisäksi, mitä seuraavassa Nulandista todetaan, on sanottava, että häntä ei olisi valittu tehtäväänsä vuonna 2013 yksimielisellä senaatin päätöksellä, jos hänen arvoilleen ja toimintatavoilleen ei olisi löytynyt USA:n valtapiireissä tukea. Hänen omaksi "ansiokseen" on luettava se, että kukaan Euroopassakaan ei häntä tulevina vuosina pystynyt pysäyttämään.

Aika ennen sotaa

Kun Ukrainan presidentti Janukovitch oli syrjäytetty laittomassa (hyvin todennäköisesti CIA:n avustamassa) vallankaappauksessa 22.2.2104 ja ultra-nationalistiset voimat nousivat valtaan, etnisesti venäläinen väestö menetti käytännössä edustuksensa parlamentissa. 

Etnisesti venäläisestä väestöstä oli tullut Ukrainan itsenäistyttyä vuonna 1991 Ukrainan kansalaisia suurelta osin vain siksi, että itsenäistyneeseen Ukrainaan oli liitetty myös ne venäläisväestön asuttamat alueet (nykyinen Itä-Ukraina ja Mustanmeren pohjoisranta), jotka Lenin oli liitänyt vuonna 1922 syntyneeseen Ukrainan neuvostotasavaltaan. Lisää venäläisiä Ukraina oli saanut vuonna 1954, kun Hrustsov liitti Ukrainaan Krimin.

Ultra-nationalistinen ukrainalaismielinen hallinto halusi kyllä pitää etupäässä etnisesti venäläisten asuttamat alueet, mutta ei sietänyt niiden venäläisyyttä. Jo vallankaappausta seuraavana päivänä parlamentti äänesti kumoon kielilain, joka oli antanut vähemmistökielelle (kuten venäjälle) virallisen aseman, jos sitä puhui äidinkielenään yli 10% alueen asukkaista. Vaikka laki saatiin kumottua virallisesti vasta vuonna 2018 perustuslakituomioistuimen päätöksellä, parlamentin viesti oli selvä. Miltä suomenruotsalaisista tuntuisi, jos Suomessa äärinationalistit nousisivat valtaan vallankaappauksella ja veisivät ensi töikseen ruotsin kieleltä sen virallisen kielen aseman? 

Vallankaappauksen jälkeen opposition hiljentämiseen käytettiin myös poliittista väkivaltaa, mistä jo Kievissä kaappauksen jälkeen vieraillut Viron silloinen ulkoministeri Paet oli kertonut kuuluisassa puhelussaan EU:n Catherine Ashtonille.

Etnisesti venäläisten kokemasta uhasta ja väkivallasta ei ole juuri levitetty länsimaihin tietoa, mutta esimerkiksi se tiedetään, mitä tapahtui Odessassa 2.5.2014. Tuolloin uutta kansallismielistä hallintoa vastustaneet mielenosoittajat pakenivat nationalisteja ammattiliittojen talon. Nationalistit polttivat talon ja 46 ihmistä kuoli. Euroopan neuvosto tutki asiaa myöhemmin ja totesi monia vakavia virheitä viranomaistoiminnassa mellakan ja palon aikana ja syyllisten vastuuseen saattamisessa.

Koska Ukrainan uusi laiton hallinto ei halunnut turvata etnisesti venäläisen väestön oikeuksia, eikä mitä ilmeisemmin myöskään heidän turvallisuuttaan, en ihmettele, että Itä-Ukraina (Donbass) ja Krimi, jonka asukkaista vuonna 2014 oli etnisesti venäläisiä vähän alle 70%, halusivat irrottautua ja irrottuivat, osittain Venäjän apuun turvautuen, uuden ultra-nationalistisen hallinnon alaisuudesta. Mitä oikeuksia väkivaltaisesti ja perustuslain vastaisesti valtaan nousseella Ukrainan ultra-nationalistisella hallinnolla oli ylipäätään koko Ukrainan valtioon?

Nulandin narratiivi voittaa

Yhdysvaltojen etua Ukrainaan ajamaan tullut Nuland käänsi asiat päälaelleen ja rupesi luomaan tapahtumista omaa narratiiviaan: "Moskova orkestroi Krimillä ja Itä-Ukrainassa terrorismia", "Venäjä valtasi Krimin", "Venäjä ja sen separatististen nuket syyllistyvät sanoin kuvaamattomaan väkivaltaan ja ryöstelyyn" ja "vannon pistäväni Putinin maksamaan tilanteen vielä eskaloituessa".

Kaikki mitä Ukrainassa oli vuonna 2014 tapahtunut, oli Nulandin mielestä Venäjän ja Putinin syytä. Se sopi ymmärrettävästi Nulandille ja hänen takanaan seisoneille joukoille, joiden tarkoituksena oli paitsi saada Ukraina omaan hallintaansa myös aiheuttaa Venäjälle niin paljon vahinkoa kuin pystyivät.

Jo kylmän sodan aikaan...

Jo kylmän sodan aikana USA toimi aktiivisesti, mutta peitellysti Neuvostoliiton hajottamiseksi ja tuhoamiseksi. Se oli esimerkiksi presidentti Carterin neuvonantajan Zbigneiw Brzezinskin kehoituksesta kouluttanut ja aseistanut Afganistanin hallintoa vastaan taistelleita mujahediin-sissejä. Oli tapahtunut niin kuin Brzezinski oli toivonut: Neuvostoliitto tuli auttamaan Afganistanin hallintoa ja joutui kymmenen vuotta kestäneeseen sotaan, jonka on arveltu kiihdyttäneen Neuvostoliiton hajoamista. Eli: jos haluat heikentää kilpailijaasi, aja se sotaan.

Nulandilla ei ollut vaikeuksia huumata länttä puolelleen: Venäjästä tuli ainoa syyllinen kaikkeen.

Obama

Silloinen USA:n presidentti Obama oli sitä mieltä, että ei-sotilaalliset keinot, pakotteet ja diplomaattinen eristäminen, olivat riittäviä rangaistuksia Krimin "valtaamisesta". Niiden avulla Venäjä maksaisi "valtauksesta" enemmän kuin oli siitä hyötynyt.

Obama ei halunnut tarjota Ukrainalle aseita, sillä hän ymmärsi, että Venäjä pystyisi vastaamaan aina paremmilla aseilla eli Venäjällä olisi ns. "eskalaatiodominanssi". Ukrainan aseistaminen Itä-Ukrainan etnisesti venäläisten separatistien ja Ukrainan kansallismielisen hallinnon välille puhjenneessa sisällissodassa johtaisi konfliktin rauhoittamisen ja ratkaisemisen sijaan sen eskaloitumiseen.

Nuland halusi aseita ja sai USA:n lainsäätäjien enemmistön puolelleen tukemaan aseiden lähettämistä. Euroopan ja Obaman yli oli kävelty ja tie sotaan pohjustettu.

Hudson valaisee asiaa. Hän kertoo, miten saksalaisen Bild-lehden toimittaja oli onnistunut ujuttautumaan helmikuussa 2015 pidetystä Munchenin turvallisuuskonferenssissa Nulandin ja kenraali Breedloven Yhdysvaltojen valtuuskunnalle pitämään tiedoitustilaisuuteen.

Nuland ja Breedlove olivat vähätelleet tilaisuudessa Saksan liittokansleri Merkelin ja Ranskan presidentti Hollanden diplomaattisia pyrkimyksiä Itä-Ukrainan sisällisodan ratkaisemiseksi (Minskin sopimusten avulla). Nuland ja Breedlove olivat sen sijaan puolustaneet ja painostaneet valtuuskunnan jäseniä puoltamaan aseiden lähettämistä Ukrainaan, "ei siksi, että Ukraina voisi lyödä Venäjän, vaan Venäjän konfliktista maksaman hinnan kasvattamiseksi". Jo siis kylmän sodan aikana toimivaksi todettu keino vastustajan heikentämiseksi haluttiin käyttöön.

Seuraukset Venäjällä

On todettu, että Venäjän saartaminen ja painostaminen vain vahvistaa sen autoritaarista hallintoa. Varmasti se on myös kiristänyt Venäjän sisäpoliittista tilannetta, tehnyt sen oppositiolle vaikeammat olot ja johtanut hallinnon ylilyönteihin. Eli ei ole varmasti väärin väittää, että länttä voi pitää vähintäänkin osasyyllisenä maan väitettyyn negatiiviseen kehityskulkuun ja paljolti kaikkeen siihen, mistä länsi sitä syyttää.

Rauhanneuvottelut sabotoitiin

Rauhanneuvotteluita käytiin "erikoisoperaation" alusta lähtien. Maalis-huhtikuun vaihteessa (vuonna 2022) neuvottelijat tapasivat Istanbulissa. Neuvottelut edistyivät ja toivat jo toiveita rauhasta.

Silloinen Britannian pääministeri Boris Johnson ilmestyi kuitenkin pian neuvotteluiden jälkeen Kieviin, ja niin kuin Ukrainan rauhanneuvotteluita vetänyt Ukrainan parlamentin jäsen David Arakhamia on todennut, Johnson oli tehnyt selväksi, ettei Venäjän kanssa neuvotella, vaan Ukraina jatkaa sotimista. Suurella todennäköisyydellä Johnson ja hänen taustallaan vaikuttaneet henkilöt ovat vastuussa varhaisten rauhanneuvotteluiden kariutumisesta ja sen jälkeisistä sodan uhreista.

Boris Johnson tuskin olisi kuitenkaan surrut, vaikka sota olisi päättynyt rauhaan jo pian sen alkamisen jälkeen. Hän oli vain sanansaattaja. Vahvin visio sodan jatkamiseksi oli varmasti henkilöllä, joka nytkin on näkyvimmin noussut puolustamaan uutta avustuspakettia eli Nulandilla. Ajatus NATO:n joukkojen lähettämisestä Ukrainaan tuskin oli sekään Macronin oma. Koska myös NATO itse on sanoutunut ajatuksesta irti, epäilen, että Macronin ja Nulandin välillä on käyty hiljattain ajatusten vaihtoa.

Toivottavasti asiat selviävät ja Eurooppa ymmärtää lopultakin, mihin se on vedetty mukaan.