Punatulkku hoidossa 6-17.2.2024

Tämän talven aikana on ikkunaan lentänyt kaksi lintua. Ensimmäinenkin oli punatulkku. Se palautui takaisin lentokuntoon noin 20 minuutissa. Täytyi vain olla ulkona valvomassa, ettei harakka käy nappaamassa sitä suuhunsa.

Tämä toinenkin oli punatulkku. Nostin sen maasta isän vanhan karvalakin lämpöön. Kun se ei vielä parin tunninkaan kuluessa näyttänyt kuntoutuvan siivilleen, otin linnun sisälle taloon paranemaan.

Pistin talon lattialle kuorellisia auringonkukan siemeniä ja vettä, muutamaan paikkaan, ja ruokkiminen sujui niin. Ensimmäisen kerran lintu pyöritteli siementä nokassaan jo alle viiden tunnin päästä törmäyksestä. 

Kylpyhuoneessa vesiastia oli iso lautanen ja kerran kuulin, että se kylpi vedessä! Menin katsomaan: se oli jo poistunut lautaselta, mutta näin, että sen höyhenpuku oli kastunut ja lattialle oli läikkynyt vettä.

Lintu vietti asunnossani yhteensä kymmenen yötä. Se ehti viettää yön useammassa huoneessa ja paikassa. Sen yöt, lepohetket, saattoivat olla pitkiä, ja se saattoi seisoa koko levon ajan samassa paikassa ja samassa asennossa.

Kerran kello oli jo lähellä keskiyötä, mutta lintu oli virkeä. Se pomppi vaatenaulakon alla ja yritti kai yltää naulakosta roikkuviin vaatteisiin. En tiedä, miksi ne houkuttelivat lintua.

Sen suosikkipaikka, ainakin jätösten määrästä päätellen, oli TV-pöydän pöytäpinnan alapuolella oleva vaakatasossa kulkeva tanko.

Niihin kymmeneen täyteen päivään, jotka se vietti sisällä, mahtui kovia pakkasöitä. Olin linnun puolesta iloinen, että se sai viettää ne sisällä :).

Kun toipuminen näytti pitkittyvän, minua tietysti huolestutti, etteivät sen lentolihakset ehdi surkastua. Siksi menin linnun perässä pari kertaa päivässä niin, että se joutui "pakenemaan" ja räpyttelemään siipiään. Ensimmäisenä päivänä se oli vielä sen verran pyörryksissä, ettei se paennut minua, vaan viihtyi hyvin kädellänikin.

Toinen huolenaiheeni oli se, olivatko auringonkukansiemenet liian yksipuolista ravintoa varsinkin toipumista silmälläpitäen. 

Olin jo suunnitellut, että soitan Heinolan lintutarhaan(jossa hoidetaan loukkaantuneita lintuja) ja kysyn neuvoa, mutta kun kymmenen päivää oli kulunut ja tulin usean tunnin reissulta takaisin kotiin, lintu lennähti olohuoneessa eli näin sen ensimmäisen kerran siipien varassa. 

Oli kuitenkin sen verran myöhä, etten viitsinyt päästää sitä yötä vasten ulos. Tähän liittyi tietysti sitten myös se pelko, että linnun lentokyky ja -halu palaisivat liian nopeasti ja asunto kävisi sille yhtäkkiä liian pieneksi.

Aamulla oli sitten vapautuksen aika. Menin sen taakse ja ajoin sitä edelläni kohti avointa ulko-ovea. Vaikka lintu lopulta seisoi metrin päässä avoimesta ovesta, se ei kuitenkaan halunnut mennä ulos, vaan pakeni kylpyhuoneeseen. 

Lopulta se jäi paikalleen ja aukoi vain nokkaansa, mikä oli ilmeisesti sen tapa näyttää pelottavalta ja puolustautua. Silloin tartuin sitä selkäpuolelta kiinni niin, ettei se pystynyt räpyttelemään siipiään, kannoin sen ulos ja laitoin ulkopöydälle, josta se lensi usean metrin matkan läheiseen pensaaseen.

Pensaaseen laskeutui muitakin lintuja ja siinä se katseli lintuja ja maailmaa ympärillään, maailmaa, josta se oli ollut kymmenen päivää pois. Siinä oksalla näin sen liikuttelevan päätään paljon enemmän kuin sisällä: olihan ulkona ympärillä paljon enemmän liikettä. 

Ajattelin, miten taivaskin oli tilava, melkein ääretön lentää minne vain. Sen syvyyttä ei nähnyt, mutta se oli syvä. Se oli tässä, mutta se jatkui myös kauas. 

Katsoin muita lintuja, niiden lennon huimaa nopeutta ja taitavuutta. Koko linnun "lentokoneiston" täytyi olla kunnossa, jotta lento oli niin nopeaa ja taidokasta. 

Oma lintuni viipyi siinä oksalla toista kymmentä minuuttia, mutta lennähti sitten nurkan taakse toiseen pensaaseen. 

Ehkä ne kymmenen päivää, jotka se vietti ihmisen talossa, oli äkkiä pyyhkäisty sen muistista pois.

Vähän myöhemmin minulla tuli mieleen, että ehkä joku lintujen rengastaja olisi voinut tulla rengastamaan linnun ennen sen vapauttamista. Olisi ollut mielenkiintoista tunnistaa lintuni pihan linnuista ja nähdä miten sen toipuminen ja palaaminen lintujen maailmaan oli onnistunut!

Kerron vielä sen, miten lintu muutaman kerran kymmenen hoitopäivän aikana päästi sisällä tutun punatulkun vihellyksen "hjyy". Vihellys oli voimakas ja tavattoman puhdas ja kaunis, ei ollenkaan ihmisasuntoon kuuluva :)