Annettiinko 10/7-iskun tapahtua?

Benjamin Netanyahu vieraili Valkoisessa talossa vuonna 1996 eli pian sen jälkeen, kun hänestä tuli ensimmäisen kerran Israelin pääministeri. Hänellä oli oma turvallisuuspoliittinen visio ja sen toteuttamiseen tarvittiin USA:n sotilaallista ja taloudellista apua. 

Vuonna 2005 Dennis Fritz oli pyydetty Pentagoniin etsimään julkaistavaksi kelpaavia Irakin sotaan liittyviä dokumentteja. Dokumentit olivat paljastaneet, että Netanyahu oli asioinut Pentagonin kanssa myös ennen Irakin sotaa ja toivonut USA:lta apua Hamasin ja Hizbollahin kitkemiseksi. Terrorijärjestön kitkeminen tarkoitti kuitenkin paljon siviiliuhreja tuovaa kaupunkisotaa ja sellaiseen ei Pentagon halunnut ryhtyä. Fritz kertoo: 

11:40- "Bush adminstration and the (american) neoconservatives that where working with Bibi Netanyahu in the Pentagon, they knew we could not take the condemnation of killing of women and children, so the Bush adminstration: Dough Feith, Paul Wolfowitz, Donald Rumsfeld came out with this plan, and also some other names you may not heard before.. even Newton Gingrich was part of this and Richard Perle, they came up with a plan.. What we are going to do: we are going to take out leaders who were funding Hamas and Hezbollah, once we take them out (Saddam, Assad and Iran) we would have been able to do whatever we wanted in convincing the Palestinians that they have no choice but to make peace, because you no longer have financial and military support of those countries".

Tämän vuosituhannen alussa Pentagonissa tehdyn suunnitelman seurauksena olemme siis saaneet nähdä hallitsijoiden vaihdoksiin johtaneet sodat Irakissa ja Syyriassa. Se, paraniko Israelin kansallinen turvallisuus näiden sotien ja Saddam Husseinin ja Bashar al-Assadin syrjäytämisen seurauksena, on tietysti hyvin kyseenalaista. Äärimmäisen kalliiksi ne kuitenkin tulivat, monessa suhteessa.

Times of Israel julkaisi 16.8. artikkelin, jossa referoitiin 22.4.2024 IDF:n sotilastiedustelun johtajan paikalta eronneen Aharon Halivan puheenvuoroja, jotka hän oli pitänyt suljetussa 10/7-iskua käsitelleessä tilaisuudessa. Yhtenä korkeimmista turvallisuudesta vastaavista viranhaltijoista sotilastiedustelun johtaja työskenteli paljon pääministerin kanssa, joten Haliva varmasti tiesi ja tunsi Netanyahun ajatukset ja näkemykset turvallisuuteen liittyvissä kysymyksissä.  

"I didn't bring Qatari money [to Hamas]," Haliva said, referring to the Netanyahu-backed policy of transferring Qatari funds to Hamas that was in place for years before the attacks... "He let Hezbollah grow and let Hamas grow," Haliva went on.

Netanyahu oli vuodesta 2018 lähtien sallinut Qatarin lahjoittaa Gazaan 30 miljoonaa dollaria kuukaudessa. Niin sisäisestä turvallisuudesta vastannut Shin Bet kuin IDF.n sotilastiedustelu olivat saaneet tietoon, että osa rahasta (noin 4 miljoonaa kuukaudessa) ohjautui Hamasin sotilaalliselle siivelle. Asiasta oli ilmoitettu Netanyahulle. Netanyahu ei huolestunut asiasta, mikä oli ihmeellistä, sillä vielä vuosituhannen alussa strategiana oli ollut kaataa kaikki ne hallinnot, jotka tukivat Hamasia.

Kun Halivalta kysyttiin, miksi Netanyahu halusi tukea Hamasia, Haliva vastasi, että Hamasia vastaan voi käyttää voimaa, koska se on terrorijärjestö, eikä sitä ole tunnustettu kansainvälisesti:

"Hamas is an organization that you can fight freely, it has no international justification, it has no legitimacy, you can fight it with a sword," Haliva said. 

Julkisuudessa Netanyahu oli kuitenkin perustellut Qatarin rahalähetysten sallimista (ja gazalaisille Israelissa työskentelyä varten annettavien työlupien määrän kasvattamista) sillä, ettei Hamas halua sotia, jos Gazan taloudellinen tilanne paranee. Shin Bet oli vastustanut niin rahalähetyksiä kuin työlupia. 

Netanyahun julkinen narratiivi ontui, sillä Hamasin sotaisuuden vähenemisestä ei ollut uskottavia merkkejä. Hamas ei tosin osallistunut elokuussa 2022 ja toukokuussa 2023 Gazasta Israeliin tehtyihin raketti-iskuihin: Ne olivat Palestiinan Islamilaisen Jihadin (PIJ) kädenjälkeä. Kuitenkin esimerkiksi toukokuussa 2021 Israel ja Hamas kävivät raketein ja pommituksin "11 päivän sodan", jossa kuoli 13 israelilaista ja kuoli 261 ja haavoittui 2200+ gazalaista. 

Hamas ja kaikki muut Gazan sotilaalliset järjestöt, kuten PIJ, olivat myös pitäneet vuodesta 2020 lähtien vuosittain yhteisen sotaharjoituksen. Vuonna 2023 ne pidettiin 12. syyskuuta, kolme viikoa ennen iskua, ja niistä tiedettiin Israelin puolella hyvin. Times of Israel uutisoi harjoituksista samana päivänä kun ne pidettiin ja siteerasi Mohammed Deifin, Hamasin sotilaallisen siiven johtajan harjoituksiin liittyvää puhetta The New Arab -julkaisusta: "The armed resistance is the only way for Palestinians to liberate their historical lands and declare their own independent state," and added that the armed groups "will force Israel to evacuate the West Bank and all the occupied Palestinian Territories."

Vuoden 2014 Gazan sota syttyi, kun Hamasin terroristit olivat tappaneet Länsirannalla kolme nuorta israelilaista. Tähän sotaan liittyi pommitusten lisäksi myös maainvaasio, jossa israelilaiset tuhosivat Gazassa Hamasin tunneleita. Haliva kertoi, että ajatus Hamasin hajottamisesta oli syntynyt (ilmeisesti Israelin turvallisuudesta vastaavassa johdossa) tuon vuoden 2014 sodan jälkeen: 

Haliva also described a plan formulated after the 2014 Gaza war to dismantle Hamas, but "no one imagined implementing it."

Myös 10/7-iskun aikana Shin Betin johtaja toiminut Ronan Bar oli virkakautensa alussa lokakuussa vuonna 2021 kirjoittanut, että "Israel cannot afford to live with an enemy like Hamas near its border with military capabilities." 

Miksi uskon, että 10/7-terrori-iskua ei haluttu estää, vaan sen annettiin lopulta tapahtua?

Netanyahu oli siis jo vuosituhannen alussa halunnut hyökätä Gazaan ja kitkeä Hamasin kaupunkisodassa. Muita Israelin näkökulmasta kestäviä ratkaisuja ei hänen mielestä ollut. Veriseen kaupunkisotaan lähteminen ilman välitöntä syytä olisi kuitenkin ollut vaikeaa perustella niin sotimaan joutuville maanmiehille kuin kansainväliselle yleisölle. Israel tarvitsi oman 9/11-tragedian. USA:ssa 9/11 oli pehmittänyt niin presidentin kuin kotimaan yleisön Irakiin tehtävän hyökkäyksen taakse.

Ensimmäiset versiot Hamasin suunnittelemasta iskusta Israeliin tulivat Israelin tietoon vuonna 2018. Jos Hamasin annettasiin vahvistua ja tehdä isku, jota se suunnittelee, Israelin vastahyökkäys Gazaan Hamasin puhdistamiseksi olisi näin perusteltu. Qatarin rahalähetysten salliminen ja työlupien lisääminen Gazan ja Hamasin elvyttämiseksi ajoittuvat samaan aikaan.

On lukemattomia ja lukemattomia viitteitä siitä, että tulevaa iskua ei haluttu välttää. Hamasin sotilaallinen kunto oli varmasti tiedossa. Egypti varoitti Israelia kolme päivää ennen iskua, niin kuin USA:n edustajainhuoneen ulkoasiankomitean puheenjohtaja Michael McCaul on tietänyt kertoa, mutta korvat suljettiin. Vartioiden lisäämisen sijaan Gazan rajalle syys-lokakuun juhlakauden ajaksi määrätty kaksi yhteensä noin kaksi sadan hengen kommandokomppanjaa siirrettin kaksi päivää ennen iskua Länsirannalle vähäisen ampumistapauksen vuoksi.  

Netanyahu on myös vastustanut valtiollisen tutkintakomission perustamista 10/7-iskun johtaneiden syiden selvittämiseksi, mutta on luvannut, että asia tutkitaan ennen kuin hän lopettaa uransa. Ehkä hän uskoo sitä ennen saavuttaneen tavoitteensa ja maalle rauhan: Iranin teokratia on kaatunut ja Hamas kitketty. Ja Gaza puhdistettu palestiinalaisista.

Eikä kukaan enää pyydä selvitystä 10/7-iskuun johtaneista syistä.