Havaintoja valtuuston penkiltä-Mielipidekirjoitukseni Rantalakeudessa 30.10.2024

Tässä paikallislehti Rantalakeudessa 30.10.2024 julkaistu kirjoitukseni kuntademokratian salaisesta maailmasta :)

Demokratiaan ja päätöksentekoon liittyy paljon sitkeitä uskomuksia ja luottamusta, joita ei tohdita kyseenalaistaa. Jos et satu olemaan päättäjien kanssa työskentelevä virkamies, päätöksenteon todellisuus pääsee avautumaan vasta, kun tulee valituksi luottamustoimeen. Minä pääsin kesällä 2021 Kempeleen kunnanvaltuustoon ja olen siellä saamastani opista ja kokemuksesta äänestäjilleni kiitollinen. Epäilemättä vastaavia havaintoja on tehtävissä myös korkeammilla päätöksenteon asteilla.

Kuntalaisen täytyy veroja maksaessaan olla varma, että hänen rahojaan käytetään kustannustehokkaasti ja vain julkilausuttuihin tavoitteisiin. Kuitenkin asioiden vireille panosta ja päätösten valmistelusta vastaavilla virkamiehillä voi olla työssään tärkeämpiä prioriteetteja kuin kuntalaisten hyvinvointi tai he käsittävät hyvinvoinnin edellytykset toisella tavalla. Myös erilaiset lobbarit, valtuuston sisällä tai ulkopuolella, voivat pyrkiä edistämään itseään taloudellisesti hyödyttäviä kunnan hankkeita. Pystyykö ehdokkaasi ja valtuutettusi vastaamaan näihin haasteisiin ja puolustamaan verorahojasi?

Koulutetuilla virkamiehillä on yleensä kaikki se tieto ja osaaminen, mitä tarvitaan kunnan pyörittämiseen ja kehittämiseen. Kun siis valtuuston tai kunnanhallituksen kokouksen jälkeen julkaistussa uutisessa kerrotaan, että "kunnanhallitus/valtuusto päätti", niin todennäköisesti kokouksessa ainoastaan hyväksyttiin virkamiehen tekemä valmis päätösesitys. Mahdollisesti et siis huomaisi, vaikka valtuusto, kunnanhallitus ja kaikki muut toimielimet eli valiokunnat, lautakunnat, toimikunnat ja neuvostot lopettaisivat kunnassa toimintansa.

Itse asiassa kuntalaki määrää, että kunnassa on oltava valtuuston lisäksi vain kunnanhallitus ja tarkastuslautakunta. Säästökohteita etsittäessä hallintotieteilijät voisivat siis tutustua kaikkien muiden toimielinten edesottamuksiin ja antaa lausuntonsa siitä, millä näistä on osoitettavaa ja ratkaisevaa merkitystä kunnan toiminnan ohjaamisessa ja hyödyttävätkö ne ketään muuta kuin niiden kokouksista palkkioita nostavia päättäjiä? Tai onko näistä toimielimistä itse asiassa haittaa, jos niitä pyöritetään esimerkiksi kuntalaisille avoimien foorumeiden sijaan?

Myös kunnissa kuntalaisten edunvalvonta on kärsinyt päätöksenteon puoluekeskeisyydestä ja vallan betonoimisesta puoluetuilla ja valikoivalla näkyvyydellä julkisuudessa viime vuosisadan alussa perustetuille eduskuntapuolueille. Puolue on saanut olla varma äänipotista, joka se on saava ilman ponnisteluja pelkästään puolueen nimen varjolla. Valtuustotyöhön uhrattu henkilökohtainen aika ja vaiva on vähentynyt vähenemistään ja valtuutettujen äänivolyymi ja vireystaso nousee enää vain, kun tulee kyse omien palkkioiden korottamisesta tai kun joku erehtyy ehdottamaan näiden palkkioiden tai muiden etujen leikkausta. Kuinka paljon kuntien velkaantuminenkin on seurausta vain päätöksentekokulttuurin rappeutumisesta? Demokratia huutaa perusparannusta.

Heini Koukkari, kunnanvaltuutettu(vl.), Kempele