Miten Iranin koskemattomuus turvataan?
Vuonna 2003 ilmestyi NATO:n Euroopan joukkojen komentajana toimineen Wesley Clarkin kirja Winning Modern Wars, jossa hän kertoi nähneensä Pentagonissa vuonna 2001 – muutama viikko 9/11-iskujen jälkeen – suunnitelman seitsemästä sodasta.
Sotien tarkoituksena oli kaataa kaikkien niiden maiden johtajat ja hallinnot, jotka olivat tukeneet palestiinalaisten aseellista vastarintaa, kuten Hamasia ja Hizzbolahia, eivätkä hyväksyneet laillisten rajojen yli paisunutta, ja edelleen paisuvaa, Israelin valtiota. Listalta löytyi muun muassa Irak, Syyria ja Iran.
Kyseinen myös muista lähteistä julkisuuteen vuotanut sotasuunnitelma oli vaihtoehdoton ja armoton. Tänä päivänä se tarjoaa myös osaltaan selityksen sille, mitä noissa seitsemässä valtiossa on sen jälkeen tapahtunut, ja mistä monet Eurooppaan suuntautuneet pakolaistulvat ovat pohjimmiltaan johtuneet.
Iranin ydinohjelma
Iran oli aloittanut oman ydinohjelman 1990-luvun vaihteessa, kun se oli juuri selvinnyt hengissä pitkästä ja raskaasta puolustussodasta Irakia vastaan.
Iranin ydinohjelma paljastui myöhemmin, mutta vasta 2010-luvun alkupuolella, YK:n turvallisuusneuvoston vuosina 2006-2010 määräämien talouspakotteiden uuvuttamana, se oli valmis tarkistamaan ydinohjelmaansa ja luopumaan siitä siltä osin kuin se mahdollisti ydinaseen valmistuksen.
Talouspakotteiden poistamiselle asetetut ehdot kirjattiin niin kutsuttuun JCPOA-sopimukseen, joka allekirjoitettiin heinäkuussa 2015. Se, että Iran ei pääsisi kehittämään ydinasetta, varmistettiin "vedenpitävällä" tarkastusohjelmalla, kuten Kansainvälisen atomienergiajärjestön IAEA:n pääsihteeri Grossi on asian ilmaissut. Uuden ydinasevaltion synty oli estetty. Vai oliko?
Kaikki eivät sopimusta hyväksyneet. Israelin pääministeri Netanyahu oli käynyt Yhdysvalloissa jo ennen sopimuksen allekirjoittamista ja vaatinut Iranille tiukempia ehtoja. Netanyahu ei halunnut nähdä Iranin talouden elpyvän samalla, kun maa sai jatkaa Israelia vastaan toimivien "terroristien" tukemista ja ohjusten kehittämistä.
Netanyahun hyvä ystävä presidentti Donald Trump repi presidentti Obaman aikana solmitun sopimuksen toukokuussa 2018 ja asetti Iranille entistäkin kovemmat sanktiot. Muut sopimuksen osapuolet yrittivät lieventää USA:n asettamien omien sanktioiden vaikutuksia siinä kuitenkaan onnistumatta. Sopimuksen käytännössä kariuduttua Iran palasi entisen ydinohjelmansa pariin.
Iran tähtäimessä
Myös Pentagonin suunnitelma on elossa. Viime vuoden joulukuussa kaatui Syyrian Assad.
Seuraavaksi olisi ja on Iranin vuoro. Kesäkuussa Israel ja USA pommittivat sen ydinohjelmaan liittyviä laitoksia ja tappoivat 10 ydinohjelman parissa toiminutta tiedemiestä. Näin haluttiin mitä ilmeisemmin varmistaa, ettei Iran pystyisi vastaamaan ydinaseella, mitä sitten jatkossa tapahtuisikaan.
Näin oli toimittu myös Syyriassa. Ennen kuin Syyria vuonna 2011 onnistuttiin työntämään Assadin syrjäyttämiseen tähdänneeseen "sisällissotaan", Israel pommitti vuonna 2007 sen rakenteilla olevaa al-Kubar ydinlaitosta. Laitoksen reaktori olisi voinut valmistuttuaan tuottaa ydinpommissa käytettävää plutoniumia.
Libya oli luopunut omasta ydinohjelmastaan vuonna 2003 ja päätös oli tullut kalliiksi. Gaddafi menetti henkensä USA:n johtamassa operaatiossa vuonna 2011. Myös Libya oli Pentagonin listalla.
Kesäkuun pommitukset eivät tuhonneet Iranin ydinohjelmaa ja nyt Saksa, Ranska ja Iso-Britannia ovat uhanneet palauttaa vuonna 2015 poistetut YK:n talouspakotteet, mikäli Iran ei palaa neuvotteluihin tai mikäli neuvotteluissa ei saavuteta haluttuja tuloksia.
Omasta mielestäni tällä hetkellä Iranin ydinohjelmaa tärkeämpi kysymys on, miten kansainvälinen yhteisö voi turvata Iranin koskemattomuuden. Vaikka vuonna 2015 allekirjoitettu JCPOA-sopimus olisi estänyt Irania valmistamasta ydinasetta, se ei riittänyt Israelille. Israelin toimien tosiasiallisena tavoitteena on edelleenkin kaikin tavoin heikentää Iranin yhteiskunnan vakautta ja taloutta ja lopulta kaataa sen palestiinalaisten vastarintaa tukeva ja Israelin laittomia toimia vastustava hallinto.
Voidaan myös kysyä, miksi Iranin ydinohjelma huolettaisi ketään sen enempää kuin Israelin jo itselleen kansainvälisten sopimusten ohi hankkimat ydinaseet?