Kuvia isän elämän varrelta

18/05/2024

Isä on ollut sairaana, mutta elossa. Laitan tähän joitakin kuvia hänen elämän varrelta. Niiden avulla hänessä ehtii vielä näkemään sen nuoremman elinvoimaisen ihmisen, joka hän kerran oli. Täydennän kuvia ja kertomusta vielä ehtiessäni.

Isän vanhemmat Emil ja Ida (os.Nevalainen) hääkuvassa.
Isän vanhemmat Emil ja Ida (os.Nevalainen) hääkuvassa.

Isän isä oli syntynyt Nurmeksessa 1889. Hänen ensimmäinen vaimo kuoli nuorena keuhkokuumeeseen. Perheessä oli silloin jo kolme lasta. Emil etsi lapsille hoitajaa ja ilmeisesti sellaista hoitajaa, josta voisi tulla hänelle myös uusi vaimo. Tarkemmin en tarinaa tiedä, mutta isä on yksi niistä monesta lapsesta, jotka uudesta avioliitosta syntyivät. Isä syntyi 22.4.1942. Suomi oli tuolloin sodassa, mutta Emil oli silloin jo liian vanha rintamalle. Tietääkseni Nurmes ei juurikaan kärsinyt sodassa.

Isä (toinen oik.) ja kolme viidestä veljestä.
Isä (toinen oik.) ja kolme viidestä veljestä.

Näyttää, että isällä on hiihtomonot jalassa. Hän kertoi, että hiihtokilpailuihin mentiin aina hiihtäen ja kilpailut saattoivat olla kaukana. Emil oli tehnyt suksia perheen tarpeisiin ainakin lasten ollessa pieniä.

Isä ja kitara Nurmeksen Hyvärilässä kotitalon edustalla.
Isä ja kitara Nurmeksen Hyvärilässä kotitalon edustalla.

Ei ole epäselvää, kuka on ollut Pohjois-Karjalankin poikien idoli... Isä kertoi myöhemmin, että hän ei oppinut koskaan soittamaan kitaraa. En kysynyt, miten hän soittamista harjoitteli.

Isä työhuoneessa Oulun Poratiellä.
Isä työhuoneessa Oulun Poratiellä.

Nyt on hypätty paljon aikaa eteenpäin... Isä oli vuonna 1971 töissä Kone-yhtiöllä Hyvinkäällä. Jonakin viikonloppuna hän oli lukenut Helsingin Sanomien työpaikkailmoituksia. Oulun aikuiskoulutuskeskukseen oli etsitty koneistuksen opettajaa. Isä oli hakenut paikkaa ja sai sen. Minä oli tuolloin jo äidin masussa ja minun piti syntyä Hyvinkäällä, mutta synnyinkin sitten Oulussa. Parempi näin :)

Ja heti ollaan menty jonnekin kylään vauvaa(minä) näyttämään... :)
Ja heti ollaan menty jonnekin kylään vauvaa(minä) näyttämään... :)

Isä ei muista sitä hetkeä, kun hän näki minut ensimmäisen kerran Oulun diakonissalaitoksella, jossa synnyin. Mutta sen muistaa, että hän olisi työmatkalla bussissa halunnut kertoa kaikille, että hänelle on syntynyt lapsi. Ehkä moni muukin juuri vanhemmaksi tullut on tuntenut samoin?

Isä ja ensimmäinen mersu.
Isä ja ensimmäinen mersu.

Isä matkasi nuorena miehenä veljensä Sepon kanssa Ruotsiin töihin. Ei ollut niin, etteikö heille olisi ollut Suomessa töitä: seikkailu houkutti. Kun hän vuonna 1967 palasi takaisin kotimaahan, Suomen maaperälle liukui ruotsinlaivasta upea mersu, Ruotsin tuliainen. Autolla ajettiin pitkään vielä senkin jälkeen, kun äiti löytyi ja me lapset synnyimme. Kun auto poistui käytöstä, se lojui pihassa jonkun vuoden ennen kuin se pistettiin myyntiin. Vanhojen autojen harrastaja Pirkanmaalta osti auton kunnostettavaksi ja tietääkseni se on tuliterässä käyttökunnossa tänäkin päivänä. Kuva on otettu muistoksi ennen kuin se luovutettiin ostajalle.

Helsinki-Tallinna -lautalla vuonna 2007.
Helsinki-Tallinna -lautalla vuonna 2007.

Vuonna 2007 oli hääpäivästä kulunut 40 vuotta. "40 vuotta yhteistä kärsimystä"... ainakin huumorintaju yhdisti isää ja äitiä. Ostimme vanhemmille matkan Tallinnaan, perillä oli yöpyminen Viru-hotellissa. Kuva Helsinki-Tallinna -lautalta. Vuonna 2017 olisi ollut seuraava suuri juhla. Äiti kysyi, veisinkö minä heidät Pyhälle maalle, sinne, missä olin edeltävinä vuosina reissannut. Äiti ehti kuitenkin sairastua vakavasti ennen tuota juhlapäivää, eikä se matka koskaan toteutunut.