Vihdoinkin totuus Irakin sodasta

Viime vuonna ilmestyi Dennis Fritzin Irakin sodan todelliset syyt paljastava teos "Deadly Betrayal". USA:n ja sen liittolaisten (joihin Suomi ei onneksi vielä silloin kuulunut) vuonna 2003 käynnistämä hyökkäys Irakiin esitettiin aikalaisille operaationa, jonka tarkoitus on hävittää Irakin joukkotuhoaseet. Kuten nyt tiedetään, ja mihin riittämättömät todisteet viittasivat jo ennen sotaa, ei joukkotuhoaseita Irakista löytynyt.

Totuus selviää Pentagonin arkistossa

Totuus sodan todellisista syistä selvisi USA:n ilmavoimissa palvelleelle Fritzille jo vuonna 2005, kun hän sai Pentagonista eli Yhdysvaltojen puolustusministeriöstä kutsun. Fritziä pyydettiin liittymään kolmihenkiseen ryhmään, jonka oli määrä käydä julkistamista varten läpi kaikki Irakin sodan taustoihin liittyvät salaiseksi luokitellut dokumentit. Näitä dokumentteja oli paljon, sillä myös kaikki Pentagonissa käydyt kokoukset ja keskustelut oli dokumentoitu silloisen puolustusministerin Donald Rumsfeldin toivomuksesta. 

Fritzin läpikäymät dokumentit paljastivat, että Irakin sotaa oli aloitettu suunnittelemaan Pentagonissa heti vuoden 2001 tammikuussa, kun presidentti G.W.Bush oli aloittanut virkakautensa ja myös Pentagonin korkeimmat siviilivirat oli täytetty Bushin ja hänen taustajoukkojen valitsemilla virkamiehillä. Suunnittelijoiden ongelmana oli löytää sodalle niin hyvä syy, että niin presidentti, kongressi kuin yleisö saataisiin kääntymään sodan taakse.

9/11 ja Al-Qaida antavat ainesta harhautukselle

Tilanne muuttui 11.9.2001. Al-Qaida -terrorijärjestön kaapatuilla lentokoneilla tekemässä terrori-iskuissa kuoli 2977 amerikkalaista ja iskut aiheuttivat USA:ssa suurta järkytystä. Fritzin läpikäymät dokumentit eivät kerro, että Pentagonissa olisi juhlittu, mutta jotkut olivat olleet iloisia. Ymmärrettiin, että iskuja ja niiden herättämää mielialaa voitaisiin käyttää edistämään Irakin sota -projektia.

Lopulta oli kasassa tarina, joka yhdisti Irakin oletetut joukkotuhoaseet ja Al-Qaidan. Tosiasiassa Al-Qaidalla ja Saddamilla ei ollut mitään yhteyksiä, eikä Yhdysvaltojen ja sen liittolaisten tiedustelupalvelut olleet löytäneet Irakista joukkotuhoaseisiin viittaavia todisteita. Nämä seikat eivät kuitenkaan olleet ongelma, sillä niin presidentille, kongressille kuin yleisölle voitiin tarjota vääristeltyä ja epäluotettavista lähteistä saatua tiedustelutietoa. CIA:n johto oli mukana Pentagonin virkamiesten juonessa.

Israel on suunnitelmassa mukana 

Myös itse Israel oli mukana hautomassa sitä USA:ssa tukevien voimien rinnalla Irakiin tehtävää hyökkäystä. Kun Israelin nykyinen pääministeri Benjamin Netanyahu oli noussut vuonna 1996 ensimmäisen kerran pääministeriksi, Israelin valtion strategia sen ja palestiinalaisten välisen konfliktin ratkaisemiseksi oli tehnyt täyskäännöksen. Sovittelun ja myönnytysten tilalle tuli puhdas voimapolitiikka: Palestiinalaisten vastarinta, Hamas ja Hizbollah lyötäisiin voimakeinoin ja kaikkia niitä tukevien valtioden johto vaihdettasiin, tarvittaessa sotilaallisesti.  

Ensin vaihdetaan Irakin hallinto

Dennis Fritz kertoo, että Israel piti kuitenkin Hamasia ja Libanonin Hizbollah-terroristijärjestöä tukevaa Irania ja Syyriaa suurempana ongelmana ja olisi halunnut, että USA hyökkää ja vaihtaa niiden hallinnot ensin. 

Saddamn Husseinin syrjäyttämistä USA:ssa ajaneet voimat olivat kuitenkin saaneet jo vuonna 1998 USA:n kongressissa läpi "Iraq Liberation Act" -lain, jonka mukaan USA tukee erilaisia toimia Saddam Husseinin hallinnon syrjäyttämiseksi. Vaikka näihin toimiin ei laissa luettu vielä USA:n Irakiin tekemää hyökkäystä, lain katsottiin kuitenkin tasoittavan tietä juuri Irakiin tehtävälle hyökkäykselle. Iranin ja Syyrian hallinnot vaihdettaisiin Irakin jälkeen.

Saddamin sovintoyritys tyrmätään

Surullisinta tarinassa on se, että 5.3.2003, kaksi viikkoa ennen USA:n hyökkäystä, Amerikan ja Libanonin kaksoiskansalainen liikemies Imad Hage, jolla oli yhteyksiä Saddamin neuvonantajiin, oli tullut Pentagoniin ja välittänyt tiedon Saddamin halukkuudesta rauhanneuvotteluihin. Saddam olisi ollut valmis avoimiin YK:n valvomiin vaaleihin, USA:n suorittamiin asetarkastuksiin ja terrorismin vastaisen sodan tukemiseen. USA olisi voinut saada myös etuoikeuden Irakin kaivostoimintaan ja öljykenttiin. Ja kaiken lisäksi Saddam oli luvannut auttaa Israelin ja palestiinalaisten välisen konfliktin ratkaisemisessa. 

Niin uskomattomalta kuin se kuulostaa, Pentagon oli hylännyt tarjouksen. Sen sijaan Pentagonissa oli pelätty, että Imad Hage menee seuraavaksi sotaa vastustaneiden Saksan tai Ranskan puheille.

Israel halusi Irakin sotaa, mutta miksi myös USA?

Miksi Bushin Pentagon halusi hyökätä Irakiin ja oli ajanut hyökäystä "ensimmäisestä päivästä lähtien"? Jotkut piirit USA:ssa olivat pitäneet jo ainakin kymmenen vuotta Saddam Husseinia ja hänen käsissään olevia mahdollisuuksia suurimpana Israelin turvallisuutta uhkaavana tekijänä. "Wolfowitz, (Richard) Perle and Feith.. I hate to say this, but it was primarily about Israel", Fritz toteaa kirjaan liittyvässä keskustelussa. 

"US dominance... that was Rumsfeld's (agenda)". Rumsfeldin agendalla Fritz viittaa yhdysvaltalaisten neokonservatiivien voimakkaasti edelleen ajamaan ideologiaan, jonka mukaan USA pyrkii säilyttämään asemansa maailman ainoana suurvaltana. Tämän suurvalta-asemansa säilyttämiseksi ja omien itressiensä turvaamiseksi USA saisi käytää myös sotilaallista voimaa aina silloin, kun se vain itse katsoo sen tarpeelliseksi. 

Kirjassaan Dennis Fritz antaa oman lukunsa niin puolustusministeri Donald Rumsfeldille, varapuolustusministeri Paul Wolfowitzille kuin poliittiseksi alivaltiosihteeriksi valitulle Douglas Feithille. 

Miksi kirja ilmestyi vasta nyt?

Luultavasti Fritz päätti kirjoittaa kirjansa ja paljastaa tietonsa vasta nyt, kun Gazan sota käynnistyi ja hänellä oli tarjota siihen lisävalaistusta. Fritz kertoo edellä mainitussa keskustelussa, että Netanyahu olisi halunnut USA:n hyökkäävän Gazaan ja tuhoavan Hamasin jo vuonna 2003. Pentagon oli kieltäytynyt, sillä se ei halunnut lähteä paljon siviiliuhreja tuottavaan, runsaasti kansainvälistä pahennusta herättävään kaupunkisotaan. Sen pahennuksen on nyt kohdannut ja ottanut vastaan Israel itse. 

Eikä Fritz ehkä halunnut Irakin sodan virheen toistutavan uudestaan Iranissa.