Voidaanko Palestiinan pakolaisongelma vielä ratkaista?

"En usko, että Lähi-itään löytyy rauhanomaista ratkaisua, ellei Iranin hallinto vaihdu maltillisempaan suuntaan", kommentoi ulkoministeri Valtonen Israelin ja USA:n hyökkäystä Iraniin.

Valtonen oli juuri palannut Israelista ja mitä ilmeisemmin matkalta tuliaisena tuotu näkemys kuvastaa sitä, miten Israel haluaa asian nähdä. Tämä näkemys on myös Israelin ja USA:n aloittaman ja viime kädessä Iranin hallinnon kaatamiseen tähtäävän sodan takana.

Lähi-idän rauha oli kuitenkin rikkoutunut jo ennen kuin Iranin teokraattinen hallinto nousi valtaan vuonna 1979. Mikäli siis halutaan poistaa todellinen este rauhalle, täytyy korjata ongelmien syy eli Palestiinan pakolaisongelma.

Palestiinan pakolaisongelma syntyi, kun YK päätti vuonna 1947 jakaa ensimmäisessä maailmansodassa brittien käsiin jääneen Palestiinan juutalaisten ja arabien kesken. Päätöksen seurauksena noin 750 000 palestiinalaista ajettiin pois entisiltä asuinsijoiltaan juutalaisvaltion tieltä.

Vuoden 1967 seitsemän päivän sota kasvatti Israelin miehittämiä alueita ja pakolaisten määrää, ja tällä hetkellä Israelin naapurivaltioissa, Gaza ja Länsiranta mukaan lukien, asuu vajaa kuusi miljoonaa pakolaista jälkeläisineen, kolmasosa heistä kurjissa pakolaisleireissä.

Pakolaisuus tarjoaa niin hyvän syyn kuin miehiä Palestiinan vapauttamiseen tähtäävälle aseelliselle vastarinnalle. Ongelmia ei ole helpottanut se, että Israel onnistui pääsemään USA:n poliittiseen suojeluun. USA on YK:n turvallisuusneuvostossa estänyt veto-oikeudellaan Israelille suunnatut, kaikkia YK:n jäsenvaltioita velvoittavat kurinpitotoimet.

Palestiinan jakaminen, maan vieminen palestiinalaisilta menetyksiä korvaamatta, on rauhan ja turvallisuuden säilyttämiseksi luodun YK:n epäonnistunein päätös. Päätös oli myös YK:n oman peruskirjan vastainen, sillä Palestiina jaettiin ilman palestiinalaisten suostumusta Palestiinan kansan itsemääräämisoikeutta loukaten.

Iran on tukenut palestiinalaisten aseellista vastarintaa kuten Hamasia ja Hizbollahia. Rauhanomaiseksi ratkaisuksi Iran on ehdottanut kansanäänestyksen järjestämistä Palestiinan tulevasta valtiomallista kaikkien niiden palestiinalaisten jälkeläisille, jotka asuivat Palestiinassa ennen vuonna 1917 annettua Balfourin julistusta. On kuitenkin epätodennäköistä, että Israel suostuu Iranin ehdotukseen, tai edes kahden valtion ratkaisuun, niin kauan kuin se pystyy puolustamaan omia rajojaan.

Yhdeksi vaihtoehdoksi jää, että kansainvälinen yhteisö ottaa pakolaisongelman ratkaistavakseen. Jos jo aikoinaan olisi huolehdittu siitä, että palestiinalaisten menetykset korvataan täysimääräisesti, elämästä Lähi-idässä olisi tullut kaikille helpompaa.

Vaikka pakolaisongelman ratkaisemiseen ryhdyttäisiin vielä tänään, ratkaisu maksaisi itsensä lopulta takaisin. Rauhan ehtoihin pitäisi sisältyä myös Israelille asetetut rajat, joita se ei enää missään tapauksessa saisi ylittää. Uskon, että tällaista rajojensa sisällä pysyvää Israelia Irankin voisi sietää.